Tarina

Sodan jälkeen

 

Kaksikymmentä vuotta sitten käytiin suuri Tylypahkan sota, jossa menetettiin lukuisia urheasti taistelleita. Heistä merkittävä osa oli hädin tuskin täysi-ikäisiä velhoja ja noitia. Sota kuitenkin voitettiin, josta kunnia annettiin Harry Potterille ja hänen ystävilleen. Alkoi Rauhan aika, jollaisesta oli muistoja velhoista ja noidista vain kaikista iäkkäimmillä.

 

Sodan jälkeen Harryn nimi oli kaikkien huulilla. Hän oli ollut kuuluisa jo suuren osan elämästään, mutta Voldemortin peittoaminen Tylypahkan sodassa kirjoitti hänen nimensä lopullisesti tähtiin. Lehdet alkoivat nopeasti kirjoittaa artikkeleita siitä, mikä oli koko totuus. Albuksen kaartista tuli “juttu”-- olihan suorastaan siistiä, miten pitkälle alaikäisten noitien ja velhojen ja ennen kaikkea Harry Potterin perustama vastarintaliike nousi merkittäväksi tekijäksi Tylypahkan sodan voittamisessa ja mahdollisesti säästi monia ihmishenkiä. Myöskään Feeniksin kilta ei jäänyt varjoihin vaan ilmaisi Kahlesalvan johdolla avoimesti olleensa osallisina kaatamassa Voldemortin valtaa ja Harryn suojelemisessa.

 

Kansan näkökulmasta Harry aikoi uhrautua Voldemortille, joka oli vaatinut Harryä Tylypahkan sodassa itselleen tai muuten suuri osa viattomia kuolisi. Harry kuitenkin torjui Voldemortin tappoloitsun. Hän esitti pitkään kuollutta (vieläkään ei ole täysin selvää, miten hän siinä onnistui) ja lopulta kukisti Voldemortin näiden välillä käydyssä eeppisessä taistossa. Huhujen mukaan Harryn samaan aikaan loitsittu taika oli voimakkaampi, jolloin Voldemortin oma tappoloitsu osui häneen itseensä.

 

Harryn ystävistä julkisuuteen pääsivät erityisesti Hermione, Ron,jotka olivat mukana Harryn kuuluisalla pakomatkalla ja Harryn omien sanojen mukaan “pitivät hänet lukuisia kertoja hengissä” kouluvuosien läpi. Myös Albuksen kaartin muut merkkijäsenet, päällimmäisinä Luna Scamander, Neville Longbottom ja Ginny Weasley pääsivät runsaanpuoleisesti velholehdistön huomioon. Nevillen puhetta suoraan Voldemortia vastaan tämän edessä Tylypahkan sodassa, jolloin hän myös katkaisi Voldemortin lemmikin Naginin pään, muistellaan symbolisesti arvokkaana tekona (joskin joidenkin tahojen mielestä myös aika epätoivoisena).

 

Sodasta palkittiin Merlinin ritarikunnan ensimmäisen luokan merkillä Harry Potter, Hermione Granger (myöhemmin Granger-Weasley), Ron Weasley ja Neville Longbottom. Samalla Remus Lupin sai kuolemansa jälkikäteen saman merkin ensimmäisenä ihmissutena historiassa. Molly Weasley ansaitsi Merlinin ritarikunnan toisen luokan merkin erittäin vaarallisen Voldemortin kannattaja Bellatrix Lestrangen kukistamisesta, jonka lisäksi saman luokan merkillä palkittiin Lee Jordan, Fred Weasley ja George Weasley Voldemortin vastaisesta Pottervahti-radio-ohjelmastaan, jota he pitivät yllä sodan aikana. Sodassa menehtyneen Fred Weasleyn kunniamerkki luovutettiin hänen isälleen Arthur Weasleylle.

 

Alkoi Rauhan aika, jollaisesta oli muistoja velhoista ja noidista vain kaikista iäkkäimmillä. Sota herätti monia kysymyksiä siitä selvinneiden mielissä: Oliko tämä kaikkien uhrausten arvoista? Olisimmeko voineet tehdä jotain enemmän tappioiden pienentämiseksi? Näihin aiheisiin vastasi kunniakkaasti ja uutta uskoa valaen sodan jälkeen valituksi tullut taikaministeri Kingsley Kahlesalpa. Hän on taikaministerinä sittemmin onnistunut muuttamaan Britannian taikamaailman poliittista järjestelmää niin, että valta ei kuulu enää yksinomaan taikaministerille, jolla hän halusi vähentää aseman mahdollisuuksia väärinkäyttöön (nykyään on melko hyväksytty fakta, että entinen taikaministeri Cornelius Toffee toimi Voldemortin kannattajien ohjailemana enemmän tai vähemmän omasta tahdostaan). Hän on myös kiinnittänyt paljon enemmän huomiota turvallisuusasioihin, vaikka ei johdakaan yksin useimpien suoja-asetuksiin liittyvien lakialoitteiden viemistä eteen päin.

 

Tylypahkan pihamaille pystytettiin muistomerkki koulunsa sodassa henkensä uhranneille. Ja sitten pikkuhiljaa asiat alkoivat palautua normaaleille urilleen. Aluksi joka paikassa juhlittiin sodan päättymistä, kaikissa keksittävissä yhteyksissä. Harry Potter pilkahteli lehtien kansissa ja oli mainittuna varmasti jokaisessa Päivän profeetassa edes jollain tapaa ainakin kolmen vuoden ajan, vaikka hän ei olisi antanut niitä varten kommentteja tai haastatteluita. Hän vältteri monin keinoin julkisuutta ja tulevan esiin vain harkituissa tilanteissa, mutta siitäkin huolimatta taikamaailman lehdistö onnistui vanhojen materiaalien pohjalta jotenkin kokoamaan aina uuden näkökulman tuoda tätä esiin. Silloin, kun on näyttäynyt että mitään tuoretta ei ole tarjolla, lehdistö on keskittynyt tämän ystäväpiiriin, joista helpoiten haastatteluita ovat antaneet Ron Weasley, Ksenofilius Lovekiva (toisinaan tyttärensä Luna Scamanderin kanssa), Zacharias Smith ja Lee Jordan (joka työskentelee tätä nykyä radiojuontajana Radio Apollossa ja on sen vuoksi muutenkin julkisuudessa).

 

Sota herätti monia kysymyksiä siitä selvinneiden mielissä: Oliko tämä kaikkien uhrausten arvoista? Olisimmeko voineet tehdä jotain enemmän tappioiden pienentämiseksi? Näihin aiheisiin vastasi kunniakkaasti ja uutta uskoa valaen sodan jälkeen valituksi tullut taikaministeri Kingsley Kahlesalpa. Hän on taikaministerinä sittemmin onnistunut muuttamaan Britannian taikamaailman poliittista järjestelmää niin, että valta ei kuulu enää yksinomaan taikaministerille, jolla halusi vähentää aseman mahdollisuuksia väärinkäyttöön (nykyään on melko hyväksytty fakta, että entinen taikaministeri Cornelius Toffee toimi Voldemortin kannattajien ohjailemana enemmän tai vähemmän omasta tahdostaan). Hän on myös kiinnittänyt paljon enemmän huomiota turvallisuusasioihin, vaikka ei johdakaan yksin useimpien suoja-asetuksiin liittyvien lakialoitteiden viemistä eteen päin.

 

Taikamaailman kirkkain sankari Potter on vieraillut Tylypahkasta valmistumisensa jälkeen koulussaan monta kertaa. Hän on työskennellyt lähestulkoot katkoitta taikaministeriön lainvartijaosastolla aurorina ja toimi jokusen vuoden myös auroripäällikkönä, kunnes hän palasi tavalliseksi riviauroriksi epäselvissä olosuhteissa.

 

 

Syksy 2018 Tylypahkassa

 

Kurpitsajuhla-aattona 31.10.2018 suurin osa tylypahkalaisista lähti kouluretkelle Salemin noitaopistoon. Matka keskeytettiin ministeriön toimesta lyhyeen ja oppilaat palasivat takaisin jo seuraavan päivän aamuna varhain suoraan koteihinsa tietämättöminä syistä sille, miksi näin toimittiin. Tylypahkaan oltiin hyökätty: Täysin tyhjästä kuulemma lähestyi sankka joukko ankeuttajia. On jäänyt epäselväksi, yrittivätkö ne päästä sisälle kouluun. Koulussa oli hyökkäyksen aikaan valmiiksi sinne jääneitä oppilaita. Lopulta asian osaavat professori saivat ilmeisesti ankeuttajat karkoitettua. Aamiaisella heille ilmoitettiin, että heidän tulisi pakata tavaransa: Nuoret lähetettäisiin koteihin seuraavalla pikajunan vuorolla, joka oli heille kutsuttu.

 

Kun tieto siitä, että koulu evakuoitaisiin saapui, oppilaiden käskettiin vain pakata tavaransa, jotka kotitontut toimittivat matkalaiturille. Koulusta lähtivät kaikki muut, paitsi pieni osa koulun henkilökunnasta, jotka jäivät odottamaan taikaministeriön työntekijöiden ja auroreiden saapumista paikalle. Pikajunan juhlapäivänä töissä olemisesta ilmeisesti hieman närkästynyt henkilökunta auttoi oppilaat ja muut matkustajat sisään matkatavaroineen. Junamatka kotiin oli tavanomaista hiljaisempi, koska oppilaita oli huomattavasti vähemmän-- olihan suurin osa oppilaista ollut Salemissa kouluretkellä juuri tuolla hetkellä.

 

Myös Salemin oppilaat palautettiin Yhdysvalloista takaisin Britanniaan, tosin heillä käytössä ollut matkustusväline oli eksoottisempi: Amerikkalaisten maagiset ilmalaivat. Heidän matkansa keskeytyminen turhautti retkeläisistä useimpia, ellei kaikkia, koska uhka ei ollut koskettanut varsinaisesti kuin Tylypahkan linnaa.

 

Muutama päivä kului ja oppilaat saivat kuin saivatkin palata takaisin jo seuraavana maanantaina 5.11.2018. Maanantaina kukaan ei tehnyt vielä koulutöitä ja rehtori McGarmiwa puhui kaikille oppilaille Suuressa salissa yhteisesti:

 

“Koulu evakuoitiin laajan ankeuttajien koulun alueelle tunkeutumisen takia. Syytä tähän on selvitetty ja kaikkien on turvallista jatkaa töiden tekoa. Meidän seuraamme on liittynyt nyt tilapäisesti taikaministeriön aurori herra Harry Potter---”

*oppilaiden hurrausta*

“--joka on osaltaan varmistamassa koulun yleistä turvallisuutta. Voin kuitenkin vakuuttaa, että kyseessä ei ole minkäänlainen poikkeustila, vaan rutiininomainen toimenpide. Varoitan myös häiritsemästä turhaan herra Potteria partiointiaikoina. Hän on täällä kuitenkin ensisijaisesti töissä, eikä jakamassa nimikirjoituksia.”

 

Luonnollisesti taikaministeriö puuttui asioihin, sillä oppilaiden turvallisuus oli ollut ankarasti katsoen uhattuna. Tuntui, että tarkkaa selitystä sille, mitä tapahtui pitkitettiin jostain ehkä poliittisesta syystä. Monet oppilaiden vanhemmat olivat ja ovat yhä vihoissaan informaation kulusta ja ennen kaikkea siitä, että kauan turvallisimpina paikkoina Britanniassa mainostetun Tylypahkan maine oltiin yhdessä yössä pystytty tahraamaan.

 

Ankeuttajahyökkäys ei ollut ainut asia, joka kurpitsajuhlassa sai etenkin oppilaiden vanhemmat kauhistelemaan: Ensimmäistä kertaa yli sataan vuoteen, koulun alaikäinen oppilas lähetettiin taikavankila Azkabaniin. Aiheesta tunnuttiin nostettavan melko pian suuri häly myös velholehdistössä, kun tajuttiin, mitä oli tapahtunut. Oppilaat antoivat haastatteluita ja kertoivat Puuskupuhin oppilaan olleen verenhimoinen ja murhanneen tuntemattoman naisen, joka löytyi alastomana tyrmistä. On jäänyt myös epäselväksi, mitä kyseinen nainen ylipäätään teki koulussa. Koulun henkilökuntaa haastatella yrittäneet toimittajat ovat puolestaan joutuneet palaamaan aina tyhjin käsin. Lähiaikoina tapauksesta pidetään oikeudenkäynti, jonka käsittelyä ollaan kiirehditty syytetyn nuoren iän vuoksi.

 

Jopa itse taikaministeri Kahlesalpa on ollut haastatteluissaan Tylypahkan tilanteesta harvinaisen vähäsanainen. “Teemme tilanteen tutkimiseksi kaiken voitavamme. Takaan kuitenkin, että Tylypahka on suojattu maamme parhaimman ammattitaidon mukaan ja voitte palauttaa lapsenne kouluun turvallisin mielin.”

 

Kaiken tämän jälkeen koulurytmi on näyttänyt kaikesta huolimatta normalisoituneen ja ankeuttaja-aihe, sekä alaikäinen murhaaja suurimmissa määrin jätetty taka-alalle. Kovin paljoa näistä ei ole kuultu uutta tietoa marraskuun velholehdistömyllytyksen jälkeen, joten koulu on oletettavasti Kahlesalvan lupausten mukaan tarkistettu ja suojattu entistäkin paremmin. Nähtävästi Rauhan aika kestää ryppyjä ja ne siliävät parilla sauvan heilautuksella ja Velhojen neuvostojen kokouksilla.

Toisaalta kurpitsajuhlan tapahtumilla on ollut hiljaisia, mutta myös konkreettisesti näkyviä seurauksia: Taikaministeriöstä on tullut säännöllisesti väkeä koputtelemaan Tylypahkan porteille ja näitä noitia ja velhoja virkakaavuissaan on pyörinyt välillä McGarmiwan ja vararehtori Outolumon liepeissä paikasta toiseen. Muut professorit ja joskus muukin koulun henkilökunta ovat sekalaisin joukoin seuranneet otsat rypyssä, yrittäen pysyä perässä monimutkaisista taikalain termeistä, joista monet ovat koskettaneet uusia suoja-asetuksia. Näiden vieraiden seurassa McGarmiwa on puhunut tavallistakin terävämmin ja on aika yleistä tietoa, ettei hän ole ollut lainkaan iloinen taikaministeriön tuomasta huomiosta koulua kohtaan. Vielä ennen marraskuuta McGarmiwa onnistui käännyttämään koulua koskevat taikaministeriön muutosehdotukset heti ovella, mutta nyt asiat näyttävät muuttuneen…